maanantai 12. heinäkuuta 2010

Simo Siili ja kumppanit

Se on siili, Simo Siili,
jonka suurta herkkua on viili.
Joka ilta rappusilta
Simo kulhon tyhjentää.

sanat Jari Puhakka



Nyt lomalla ollessa olen innostunut tekemään hopeasta rannekoruja ja onhan niitä muutama syntynytkin. Tuo Simo Siili on aika hellyttävä, laitoin sen Piinaan....

Katariinan niemestä 11.7.2010


Kesäsade meni merellä ohi Katariinaniemen, ei yltänyt kuitenkaan Kotkaan saakka.



On keskellä meren selkää
luoto armoilla aallokon.
Sinne lintukin pesiä pelkää,
tyrsky lyö yli kallion.
Miten sattuikaan
sinne juurtumaan
yksinäinen saarnipuu.
Paikkaan sellaiseen,
johon kyennyt
ei elollinen mikään muu.

Yksinäinen saarnipuu- Junnu Vaino..

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kesän kukkia.....


Hopeaa ja pieniä kivihelmiä tuli tähän rannekoruun jonka tein auringon paahteessa ja illan hämärtyessä. Oikea kesäkoru, mieleen tulee kukkaniitty kaikkinen väreineen.....


Muumipeikon Juhannusruno (Tove Jansson)

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Merimiehen muijan koru


Akvamariini on löytö Ylämaalta.... Merimiehen muijalla pitää olla kovat hermot että jaksaa jatkuvaa varttumista....

Akvamariinia pidettiin entisaikaan meren neitojen aarteena, koska kiven uskottiin kasvattavan voimiaan veteen upotettuna. Kiviterapian mukaan tämä smaragdin hempeä sisar on omiaan rauhoittamaan herkkiä hermoja ja terävöittämään vaistoja. Rauhoittava ja stressiä vähentävä akvamariini karkottaa myös pelkoja, antaa voimaa sekä rohkeutta kantajalleen.

Kotkassa on tämän kuun lopussa Meripäivät :)

Vaihteeksi vihreää....

Löysin Ylämaalta myös malakiittia, kivi jonka olen kiertänyt kaukaa aikaisemmin.... Tässä yksi pieni yksityiskohta rannekorusta jonka patinoin. Koko koru ei ole esittely kelpoinen.

Tässä muutama ajatus tämän kiven voimasta:
Se antaa uskoa ja toivoa paremmasta ajasta. Sen tehtävänä on antaa tilaa uusille puhtaammille tuulille. Malakiitin ympyrät kuvaavat liikettä, muutosta ja uudestisyntymistä. Kivi vaikuttaa syvyyssuunnassa. Se on voimakkaasti puhdistava ja auttaa murtautumaan irti pelosta, syyllisyydestä ja itsekieltäymyksestä. Se toimii tunnekehon alueella ja auttaa purkamaan auraan juttunutta negatiivista energiaa.

Malakiitti kutsuu uudistumaan sisäisesti ja puhdistaa nostamalla esiin käsittelemättömiä tunteita, joita tietoinen mieli ei enää tavoita. Se on kuin vihreä käärme, jonka myrkky nuorentaa ja parantaa.

Muna, kaiken alku.

Löytö Ylämaan Jalokivimessuilta. Valtameri jaspis.

Juttu jonka luin sielunkumppanuudesta:

Jokaiselle on olemassa "se tärkeä" henkilö. Usein heitä on kaksi, kolme tai jopa neljä. He edustavat eri sukupolvia. He matkustavat ajan valtamerien ja taivaallisten ulottuvuuksien halki ollakseen jälleen kanssasi. He tulevat toiselta puolelta, taivaasta. He näyttävät erilaisilta, mutta sydämesi tuntee heidät. Se on pitänyt heitä samanlaisilla käsivarsilla, jotka sinulla on; Egyptin kuunvalaisemilla autiomailla ja muinaisilla Mongolian tasangoilla. Olette ratsastaneet yhdessä unohdettujen sotakenraalien armeijoissa ja eläneet esi-isienne hiekanpeittämissä luolissa. Te olette liittyneet toisiinne ikuisuuden kautta ettekä milloinkaan ole yksin.

Perunopaalia...



Löysin Ylämaan Jalokivimessuilta tätä kaunista Perun opaalia. Kokeeksi patinoin käsi korun ja siitä ei tullut ihan sellaista kun olin ajatellut. Kaulakoru on patinoimaton. Nuo lenkit olen taas tehnyt ronskilla kädellä...

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Minä uskon

Minä uskon
aamujen valoon,
ihmisen syliin
ja rakkauden hitauteen
Minä uskon rakkauteen
joka kulkee etanan lailla:
ei yhden sydämen poikki
yhdessä elämässä loiki
Minä uskon
etanan nopeuteen,
sylien syvyyksiin,
ja alati kiihkeisiin silmiin
joista aamut juovat
kaiken valonsa.
Minä uskon rakkauden hitauteen.
Minä uskon.

- Tommy Tabermann-

3. joulukuuta 1947 Tammisaari – 1. heinäkuuta 2010 Helsinki